Kitaraopetusta tarjolla Helsingin keskustassa

Tarjoan Helsingin keskustassa ja Skypen välityksellä kitaraopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille kitaransoitosta kiinnostuneille. Ei haittaa, vaikket olisi koskenutkaan soittimeen! Opetan vastaavasti myös basson soittoa!

Kitaratunnit tapahtuvat ydinkeskustassa Annankadulla. Kaksoistunnin hinta on 50 euroa ja se kestää 1,5 tuntia.

Lue lisää ja ota rohkeasti yhteyttä!

The Reaching Out Project Published

Dear Friend and Music Lover,

"Reaching Out" is a recording project featuring both solo productions (with myself performing and producing everything) as well as collaborations with wonderful musicians whom I've met during my musical travels.

Each tune in the project will be published, as soon as it's finished, as a downloadable single through http://www.nimbitmusic.com/jukkapackalen

In celebration of the project, I offer the first tune as a free of charge download for a limited time. Hurry and download your MP3 copy! You can also use the store on this page, just scroll to the end.

Of course, if you are a PayPal user, you are welcome to donate something to support the continuing of this project. Contributions in any amount are greatly appreciated! Just click the "contribute" button or add a little something when checking out a download. 

You need to check out like you were buying the tune, even if you just want a free download. Just change the sum to 0.00 € if you're cheap ;)

The first tune is a solo project with myself on fretless guitar, other guitars, bass, keyboards and studio production. Named Z0, this eclectic tune is dedicated to the father of world fusion, Joe Zawinul. Rest in Peace, mr. Zawinul, and humble thanks for stretching the boundaries of the musical imagination of the mankind!

The tune clocks in at more than 5 minutes containing unusual twists along the way, so don't drop out 'til it's over! Hope you enjoy it as much as I enjoyed creating it!

The next tune will be a blues shuffle themed "Crossroads in India", featuring friends from India on vocals and Spain on guitars, and it will be published in January, at latest. Looking forward to it!

Love,

Jukka

Kuule, älä luule – kriittisestä kuuntelusta, osa 2/2

Kirjoituksen ensimmäisessä osassa todettiin, että kriittisellä kuuntelulla tarkoitetaan audiotuotannossa taitoa kuunnella analyyttisesti musiikkituotantoja niin, että huomioidaan sekä musiikillinen sisältö että tuotannon (äänityksen, miksauksen ja masteroinnin) tekninen toteutus. Kriittisen kuuntelun taitoa tarvitaan erityisesti miksaus- ja masterointiprosesseissa ja rohkenen väittää, että hyvä kuuntelutaito on audiotyöläisen ehkä tärkein työkalu.

Keskeiseen asemaan kriittisessä kuuntelussa nousevat mm.

• kuunteluympäristö, joka mahdollistaa häiriöttömän kuuntelun.
• tuotannon esteettinen analyysi.
• kappaleen rakenteen analyysi,
• sovituksen ja soitinten analyysi ja
• analyysi miksauksen äänikuvasta.

Nämä osa-alueet käsiteltiin kirjoituksen ensimmäisessä osassa. Tässä kirjoituksen toisessa osassa käsitellään muut keskeiset kriittisen kuuntelun osa-alueet.

Taajuusanalyysi

Taajuusanalyysillä tarkoitan taitoa eritellä eri soitinten tai äänten keskeiset taajuudet tunnistamalla toisaalta millä kaistanleveydellä ääni soi ja toisaalta mitkä ovat äänen keskeiset korostuvat taajuudet. Esim. bassorumpu voi soida hyvin laajalla kaistalla 30 Hz - 10 kHz, ja keskeiset taajuudet ovat rummun iskun keskitaajuus (n. 60 Hz) ja pedaalin osuma (1-4 kHz). Sähköbasso toisaalta kattaa helposti saman taajuusalueen kuin bassorumpu ja enemmänkin. Tämä on olennaista tietoa miksauksen kannalta. Instrumentit kilpailevat taajuuksista luonnostaan, samalla kun niiden pitäisi täydentää toisiaan ja muodostaa äänen kivijalka, rytmin ja harmonian perustaa kantava kokonaisuus.

Niinpä miksauksessa pyritään taajuuskorjaimiksi kutsutuilla työkaluilla muokkaamaan äänien taajuuksia niin, että keskeiset taajuudet eivät ole päällekkäisiä. Esim. basson taajuuksia saatetaan leikata alueella, jonka keskitaajuus on bassorummun keskeisin isku (n. 60 Hz).

Verkko on täynnä taulukoita, jotka havainnollistavat eri soitinten taajuusalueita. Riittääkö siis, että tutkii taajuudet taulukosta ja pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä? Valitettavasti ei, tämä ei olisi edes mahdollista. Soitinten välillä on merkittäviä eroja siinä, miten ne käytännössä tuottavat taajuuksia. Äänitystekniikka on myös voinut vaikuttaa asiaan, samoin äänten prosessointi jne. Ja vaikka taulukoihin olisi luottaminen, ne eivät voisi kertoa, miten taajuuksia kannattaa muokata juuri tässä musiikkituotannossa optimaaliseksi kokonaisuudeksi. Tuotannoissa kun vaihtelee kaikki mahdollinen, sovituksista ja soittimista eri genrejen kliseisiin; hip-hopin basso-bassorumpu-yhdistelmän on tarkoitus kuulostaa varsin erilaiselta kuin vastaavat instrumentit perinteisessä jazz-tuotannossa.

Paras työkalu, mitä käyttää taajuusanalyysissä on siis omat korvat. Tarkoitus on oppia kuulemaan eri taajuuksia ja miten ne soivat eri soittimissa ja äänitekokonaisuuksissa. Tämä tapahtuu harjoittelemalla, esim. kuuntelemalla eri taajuuksista korostettua tai leikattua kohinaa ja vertaamalla sitä musiikkituotantoihin, joissa vastaavia alueita on korostettu tai leikattu. Kohinan avulla voidaan oppia kuulemaan, millainen vaikutus eri taajuuksien korostamisella tai leikkaamisella on musiikkiin ja yksittäisiin instrumentteihin. Taajuusanalyysin oppiminen on siis raakaa työtä. Luonnollisesti eri taajuusmittarit voivat olla käytännön miksaustyössä avuksi, mutta on virhe luottaa silmiin, kun tehdään tuotoksia, jotka on tarkoitettu korville.

Blue Cat'sin ilmainen taajuusmittari

Headphone.comin blogissa voit ottaa ensituntumaa taajuuksien tunnistamiseen kohinaa kuuntelemalla.

Työkalujen ja efektien käytön analyysi

Miksauksessa voidaan käyttää lukemattomia erilaisia työkaluja (efektejä) äänten muokkaamiseen ja kriittisessä kuuntelussa pyritään tunnistamaan käytetyt efektit. Keskeisimmät työkalut ovat taajuuskorjain ja kompressori ja yleisiä efektejä ovat esim. kaiku, viive, muut aikapohjaiset efektit (flanger, phaser, chorus jne.), säröt, harmonisia kerrannaisia tuottavat efektit, stereokuvaa manipuloivat efektit, äänenkorkeutta ja/tai tempoa muokkaavat prosessorit ja lo-fi-prosessorit.

Prosessoreita on liikaa, jotta niitä pystyisi tarkemmin erittelemään yhden blogikirjoituksen puitteissa, joten tulenkin jatkossa omistamaan tärkeimmille prosessorityypeille omat kirjoituksensa. Tässä yhteydessä on vain syytä mainita, että taitava kriittinen kuuntelija pystyy kustakin instrumentista erottelemaan käytetyt prosessorit niiden tyyppiä ja parametrejä myöten. On siis selvää, että vaatii jälleen huomattavan määrän harjaannuttavaa kuuntelua ennen kuin erottaa jousikaikusimulaation levykaiusta ja lyhyen kaiun esiviiveen pidemmästä. Samalla nämä ovat merkittäviä työkaluja miksauksen syvyyden ja kolmiulotteisuuden tuottamisessa.

Virheiden identifiointi

On lukemattomia kohtia äänitteen tuotantoprosessissa, joissa ääniraitoihin saattaa tarttua ei-toivottuja ongelmia. Rumpalit lyövät rummun kanttiin tai jopa mikkiin, kitaran mikit surisevat ja vahvistin humisee puutteellisen maadoituksen takia, laulaja huohottaa sanojen välissä liiallisesti, esiaste yliohjautuu... helposti tai vaikeasti selvitettävää klikkausta, sirinää, surinaa ja särinää riittää. Taitava kriittinen kuuntelija tunnistaa yksittäisenkin ylimääräisen sekunnin murto-osan rasahduksen ja ymmärtää sen todennäköisen lähteen sekä miten virhe voidaan eliminoida.

Kokonaisuuden arviointi

Kriittisen analyysin pilkkomisen jälkeen tarkastellaan vielä kokonaisuutta: vastaavatko äänityksessä, miksauksessa ja masteroinnissa käytetyt ratkaisut kappaleen esteettisiä tavoitteita? Viestivätkö tuotannossa tehdyt ratkaisut samaa viestiä kuin kappaleen sanat, sävelet ja sovitus? Joskus tuotannon esteettinen intentio on kristallinkirkas. Tämä pätee usein nimenomaan hyvin ja ammattitaidolla toteutettuihin tuotantoihin, joissa kaikki osat sopivat saumattomasti yhteen; sanoja tai kappaleen tunnelmaa tukee rakenne, jota tukee sovitus, jota tukevat audiotuotannossa tehdyt ratkaisut.

Minustako kriittinen kuuntelija?

Tunnemme kaikki joukostamme puukorvia, joilla on hämmästyttävän heikko kyky kuulla musiikkia ja sen elementtejä (ks. esim. blogikirjoitus amusiasta).

Me kaikki muut voimme oppia kriittisiksi kuulijoiksi ja syventää huomattavasti ymmärrystämme musiikkituotannoista. Audiotyöläiselle tällainen valmentautuminen on välttämätöntä. Palaan myöhemmässä blogikirjoituksessa asiaan ehdotuksella siitä, millaisella harjoitteluohjelmalla itse kukin meistä voi systemaattisesti harjaannuttamalla korviaan syventää suhdettaan musiikkiin.

Trout to Lunch CD:n teossa käytetyistä teknisistä ratkaisuista

Tässä blogikirjoituksessa esittelen pääpiirteittäin Trout Qt:n Trout to Lunch CD:n (saatavilla myös iTunesista) teossa käytetyt ohjelmistot ja laitteet. Kirjoitus ei siis varsinaisesti ole tarkoitettu teknopelkoisille :) Jos jokin uupuva yksityiskohta jäi kiinnostamaan, niin kysy!

Suunnittelu

Trout Qt:n edellinen tuotos, 100% Live at Epämukavuustila EP äänitettiin livenä, kaikki bändin jäsenet samassa tilassa huttua keittäen. Vaikka lopputuloksessa on kertaoton raikkautta virheitä myöten, halusimme CD:n teossa hyödyntää modernin studiotyöskentelyn mahdollisuudet useihin ottoihin ja päällekkäisäänityksiin.

Niinpä sovimme toimintatavaksi, että kukin tekee omista äänitteelle tulevista kappaleistaan tempo-klikillä varustetut kappaleiden rungot hahmottavan midi-muotoisen demon. Demojen päälle äänitettiin instrumenttiraidat järjestyksessä rummut, bassot, kitarat, koskettimet ja puhaltimet. Toimintatapa osoittautui erittäin tehokkaaksi.

Ainut poikkeus tästä järjestelystä oli viisiosainen Cool Cats, johon Matti soitti rummut ilman klikkiä ja rumpuraitojen päälle jokainen soitti omat osuutensa improvisoiden, ensin basso, sitten koskettimet, saksofoni ja lopuksi kitarat.

Äänitykset

Rummut, saksofoni ja huuliharppu äänitettiin Presonus Firestudio Project -etuasteella ja Presonus Studio One v2 -ohjelmistolla. Etuaste ei ollut täysin stabiili kaatuen muutaman kerran sessioiden aikana. Äänitteiden laatu oli kuitenkin hyvin vakuuttavaa, joten odotan laitteeseen pikaista FirmWare-päivitystä.

Rummut mikitettiin seuraavasti kahdeksalla mikillä:

• basari (AKG D112),
• virveli ylhäältä (Beyerdynamic  Opus 66) ja alhaalta (Shure SM-57),
• tomit Ukko-mikeillä ja
• stereomikki RØDE NT4 overhead-mikkinä.

Saksofoni ja huuliharppu äänitettiin Shure SM-58-mikillä.

Basso äänitettiin DI-signaalina. Kitarat äänitettiin sekä DI-signaalina että vahvistimen kautta. Käytetyt kitaravahvistimet olivat: Fender Princeton Recording Amp, Cornford MK 50 H ja Laney Lionheart. Koska kitara äänitettiin kotioloissa, en mikittänyt kaiuttimia, vaan äänitin linjasignaalin Weber Mass -keinokuormalaitteella ja Fenderin linjaulostulolla.

Koskettimet äänitettiin midi-osuuksina.

Miksaus

Miksaus tehtiin Pro Tools 10 -ohjelmistolla. Seuraavassa on lueteltu instrumenteittain pääasiassa käytetyt plugin-prosessorit:

Rummuissa käytettiin UAD Studer A800 nauhasimulaattoria kaikilla raidoilla. Gate, kompressio ja EQ saatiin Avid ChannelStripistä. Rumpuihin tuotiin massaa myös rinnakkaiskompressoimalla raitoja PSP VintageWarmerilla. Rumpujen tilavaikutelmaa luotiin UAD RealVerbillä.

Basso prosessoitiin pääasiassa Avid ChannelStripillä ja/tai Line6 Pod Farmin bassoprosessoreilla sekä tarvittaessa Pro Toolsin vakio-EQ-prosessoreilla.

Saksofonia prosessoitiin mm. PT vakio-EQ:illa, UAD 1176LN -kompressorilla sekä AIR-modulaattoreilla ja -viiveillä ja UAD RealVerb -kaiuilla.

Koskettimet FFunk -kappaleessa prosessoitiin DB-33 -prosessorilla teemoissa ja Xpand 2, Fuzz-Wah, PSP Pianoverb ja PT vakio-eq:lla soolossa. Tilavaikutelma tuli jälleen RealVerbistä. Cool Cats -kappaleen kosketinsoundi on enimmäkseen peräisin viiveellä käsitellystä muokatusta XPand 2 -presetistä.

Huuliharppu prosessoitiin PT vakio-EQ:lla, UAD LA2A -kompressorilla, AUD Precision Maximizerilla sekä Tel-Ray -viiveellä.

Kitaroita prosessoitiin lukuisilla eri tavoilla pääasiassa seuraavasti: DI-kitaroiden prosessointiin käytettiin PSA Sansmp-etuvahvistinta ja TL Space -prosessoria IR-kaiutinsimulaatioin ja AIR-prosessorein (soolosoundit) tai McDSP Chrome Tone -prosessoria (crunch-soundit) tai Pod Farmia (puhtaat soundit).

Vahvistimista äänitetyt kitarat saivat kaiutinsimulaation joko Palmerin simulaattoriboksista tai TL Space + IR -ratkaisusta. Modulaatiot, erikoisefektit ja viiveet toteutettiin näillä raidoilla useimmiten AIR-prosessoreilla.

Masterointi

Jokaisen kappaleen masteroinnin prosessoriketju oli sama:

• Fabfilter Pro-Q ekvalisaattori (erityisesti M/S -prosessointi),
• UAD Fatso Jr. (josta käytettiin ainoastaan Warmth-prosessoria, hyvin varovaisesti leikkaamaan yläpäätä nauhamasterointi-henkisesti),
• UAD Precision Bus Compressor
• UAD Precision Maximizer
• Avid Pow-r Dither
• TT Loudness Meter

Fyysisenä mittarina käytin Mytek DDD-603 -mittaria varmistamaan, ettei klippausta tapahdu. CD-master tehtiin DDP Creator -ohjelmistolla.

Kaikki kuuntelu tapahtui Violectric DAC V800, SPL Phonitor ja Sennheiser HD 800 -yhdistelmällä sekä Focal CMS 50 -monitoreilla. Master-vaiheessa kuuntelua tehtiin lisäksi lukuisilla kuluttajatasoisilla kuunteluympäristöillä. Tehokkaaksi karanneiden taajuuksien tunnistamisessa osoittautui myös Focusrite VRM Box.

Kuule, älä luule – kriittisestä kuuntelusta, osa 1/2

Äänituotannossa kriittisellä kuuntelulla tarkoitetaan taitoa

• kuunnella analyyttisesti musiikkituotantoja niin, että huomioidaan sekä musiikillinen sisältö että tuotannon (äänityksen, miksauksen ja masteroinnin) tekninen toteutus
• oppia muiden tekemistä onnistuneista ja epäonnistuneista ratkaisuista
• analysoida miksattava kokonaisuus ennen miksauksen aloittamista
• analysoida valmiiksi miksattu kokonaisuus ja identifioida ja eliminoida siinä olevat virheet

Kuten mikä tahansa muu taito, kriittisen kuuntelun taito saavutetaan harjoittelemalla. Kukaan ei synnynnäisesti erota bassorumpua lattiatomista, mutta useimmat meistä voivat oppia kuulemaan kriittisessä kuuntelussa eroteltavat asiat.

Kuunteluympäristö kuntoon

Ensimmäinen asia kriittisessä kuuntelussa on luoda kuunteluympäristö, joka mahdollistaa kappaleiden kuuntelun mahdollisimman pitkälti sellaisena kuin äänitteen tuottaja on sen tarkoittanut soivaksi. Tavallisessa olohuonekuuntelussa äänentoiston puutteet ja huoneen akustiset puutteet vääristävät äänitteen sointia.

Esimerkiksi basso voi hyvin dramaattisessa määrin ylikorostua tai toisaalta miltei hävitä kuuntelutilassa olevien akustisten ongelmien (erit. ns. seisovat aallot) vuoksi. Myös kuulokekuuntelu ja esim. äänitiedostojen pakkaaminen vääristää kuuntelua.

Niinpä kriittinen kuuntelu alkaa kuunteluolosuhteiden kuntoon laittamisella. Tämä taas edellyttää perehtymistä audioteorian ja akustiikan perusteisiin. Käytännössä laitteiden ja huoneen taajuusvasteet mitataan ja tarvittaessa vaihdetaan neutraalin kuuntelun mahdollistavaan ammattimaiseen kuuntelulaitteistoon. Lähes aina on tarpeen tehdä huoneen akustiikkaan muutoksia ääniheijastuksia hajottavilla ja ääniaaltoja imevillä muutoksilla.

Kappaleen esteettinen analyysi

Ennen kuin musiikkituotantoa aletaan eritellä teknisesti, on hyvä pohtia, mitkä ovat kappaleen esteettiset tavoitteet. Musiikissa on kuitenkin lopulta kysymys taiteesta ja ilmaisukselliset tavoitteet ratkaisevat koko toteutustavan. Joskus tavoitteena saattaa olla tehdä korviaviiltelevän ruma taidoteos, jolloin tuotannon tekniset ratkaisutkin myötäilevät tätä tavoitetta.

Mikä on kappaleen sanoma tai tarkoitus? Mitä tunnelmaa haetaan. Onko kappale leimallisesti jotakin genreä? Millaisia ovat genren konventiot? Mitkä ovat kappaleen koukut?

Esimerkiksi jazz-tuotantoa on vaikea arvioida, jos ei tiedä, miten tietyn aligenren jazzia tyypillisesti tuotetaan. Modernissa fuusiojazzissa käytetään huomattavasti main stream -jazzista eroavia tuotantokonventioita. On itsessään estettinen viesti, miten näitä konventioita on joko noudatettu tai rikottu. Niinpä yleissivistys eri musiikkigenreissä on myös välttämätöntä kriittisessä kuuntelussa.

Rakenteen analyysi

Teknisen tuotannon on myös tuettava kappaleen rakennetta. Jos esim. kappaleessa halutaan nostattaa tunnelmaa modulaatiolla, on todennäköistä, että modulaatio huomioidaan myös sovituksessa (esim. rumpuvälikkeet) ja teknisessä toteutuksessa (esim. volyymin nosto).

Kappaleesta on tarpeen tunnistaa ainakin sävellaji ja sen muutokset sekä rakenteelliset elementit (intro, säkeistö, kertosäe, instrumentaaliosuus, väliosa, välisoitto, loppusoitto).

Sovituksen ja soitinten analyysi

Mitkä soittimet esiintyvät sovituksessa ja missä järjestyksessä? Mitkä ovat soitinten roolit? Soittimet on tarpeen tunnistaa yksityiskohtaisella tasolla: ei riitä, että tunnistetaan kappaleessa rummut.

Mitä rumpuja kappaleessa on? Bassorumpu, virveli (auki vai kiinni), montako tomia, millaisia tomeja, hi-hat, montako ja millaisia symbaaleita? Onko perkussiosoittimia tai perkussiivisia luuppeja? Miten niitä on käytetty tai soitettu?

Viimeistään tässä kohtaa lienee selvää, että kriittinen kuuntelu tarvitsee harjoitusta. Ilman harjoitusta ei voi erottaa djembe-rumpua tablasta, kaksikelaisen basson ääntä yksikelaisesta, Stratocaster-tyyppistä kitaraa Telecaster-tyyppisestä tai Rhodes-pianoa Wurlitzerista. Kuitenkin rummun tai kitaran valinnalla on suuri merkitys äänikokonaisuuden muodostuksen kannalta.

Miksauksen äänikuva

Soitinten ja kappaleessa esiintyvien äänien tunnistamisen lisäksi on ymmärrettävä, miten ne on sijoiteltu äänikuvakokonaisuuden muodostamiseksi. Millä tasoilla (volyymi) eri soittimet soivat?

Miten ne on panoroimalla sijoiteltu vaakatasolla (vasen-oikea) äänikuvaan? Mikä on äänten korvin havaittava etäisyys toisistaan; ovatko jotkin äänet pinnassa tai lähempänä, kun toiset soivat taustalla tai kaukaisempina.

Äänikuva hahmotetaan kolmiulotteisena tilana, jossa äänet ovat joko pinnalla tai taustalla, lähellä tai kaukana ja vasen-oikea akselilla.  Ääni voi myös tulla tietystä varsin spesifistä pisteestä tai kattaa laajan alueen.

Niinpä analyysi äänikuvasta voi näyttää esim. tältä:

Blogin toisessa osassa käsitellään loput kriittisen kuuntelun osa-alueista: tajuusanalyysi, työkalujen ja efektien käytön analyysi, virheiden identifiointi ja kokonaisuuden teknis-estettinen arviointi.

Ilmainen näyte itsetuotetulta Trout to Lunch CD:ltä saatavilla

Trout Qt on tänään julkaissut ilmaisen näytteen itsetuotetulta ja pian julkaistavalta Trout to Lunch -CD:ltä. Toivomme blogin lukijoiden pitävän siitä! Kirjoitan yhteenvedon CD:n tekoprosessista ja teknisistä taustoista ensi tilassa.

Innostuksesta pettymykseen ja päinvastoin - Reason 6 ja Pro Tools 10

Viime vuoden loppupuolella ilmestyi kaksi kohuttua digitaalisen audiotyöasemaohjelmiston (DAW) päivitystä, Reason 6 ja Pro Tools 10. Reason herätti ihastusta heti kättelyssä moneen kertaan hehkutetuilla uusilla ominaisuuksillaan sekä varsinkin sillä, että ohjelmisto integroi audioäänityksen ja miksauksen (aiempi erillinen tuote Record) digitaaliseen äänikäsittelyyn ja on siten vihdoinkin täysiverinen DAW. Lisäksi päivitys oli tehty mahdollisimman houkuttelevaksi: jos omistit sekä Reasonin että Recordin sai päivityksen rajatun ajanjakson aikana maksamalla mitä itse halusi. Sanomattakin on selvää, että maksoin esim. itse niin vähän, etten kehtaa tässä edes mainita.

Tein tohkeissani testejä uudella Reasonilla. Alkuun uudet efektit, varsinkin rouhean ylilyöty Pulveriser-kompressori, houkuttelivat käyttämään. Samoin miksaaminen käyttöliittymältään oikeaa mikseriä mukailevalla mikserillä oli hauskaa. Puuhastelu oli nimenomaan niin hauskaa, että unohtui kuunnella huolellisesti, mitä aikaan sai. Kriittisesti kuunnellessa kun tosiasiaksi muodostui, että kaikki kappaleet alkoivat kuulostaa samasta tuutista tulevilta. Eikä tuutti ole edes kokonaan tuottamani musiikin kannalta optimaalinen: lopputulos oli kuulaan digitaalinen keinotekoisella rosolla höystettynä. Äänimaailma sopii paremmin elektronisesti tuotettuun musiikkiin kuin fuusiomusiikkiin. Ensi kertaa tietokoneella työskennellessäni tuli mieleen, että ääntä pitäisi prosessoida reilusti jo äänitettäessä, ulkoisilla etuasteilla, EQ:illa ja kompressoreilla.

Houkuttelevuudesta huolimatta Reason 6 ei siis pääse vieläkään sen yli, että se on suljettu järjestelmä. Suljetussa järjestelmässä on rajattu määrä prosessointivaihtoehtoja ja se voi johtaa verraten yksiulotteiseen tuotantoon, varsinkin jos tuotanto perustuu enemmän live-ääneen kuin elektronisesti tuotettuun ääneen. Elektronisen musiikin tuotantoalustana taas Reason 6 laajensi repertuaariaan merkittävästi ja ankuroi Reasonin aseman johtavana kustannustehokkaana tuotantoympäristönä. Muistettakoon myös, että Reason on suljettuuden ansiosta myös erittäin stabiili alusta. Itsellenikin se jää käyttöön sekvenssointialustana ja ReWiren kautta softasyntetisaatorina Pro Tools sessioissa.

Pro Tools 10 lentää hinnoittelusta huolimatta

Pro Tools 10 käyttöönotossa kokemukseni eteni juuri päinvastoin. Avid herätti närää heti Pro Tools 10:n julkistuksen alussa hinnoittelulla. Käyttäjät olivat lähes yksimielisiä siitä, että vajaan 300 taalan päivityshinta versiosta 9 oli kohtuuton huomioiden version 9 lyhyen elinkaaren sekä uusien ominaisuuksien vähäisyyden vuoksi. Päivitystä moitittiin ahkerasti myös siitä, että käyttäjien kärkitoiveita, kuten tukea 64-bittiselle käyttöjärjestelmälle, ei ollut toteutettu. Harkitsin pitkään päivitänkö vai en ja osallistuin mielessäni pienstudion omistajien kollektiiviseen närästykseen sikakorporaatioita kohtaan.

Yksi uusista ominaisuuksista, Timeline Cache eli raitojen lataaminen työmuistiin, tuntui kuitenkin ylivoimaisen houkuttelevalta, erityisesti koska varhaiset käyttöönottajat raportoivat suorituskyvyn ja stabiiliuden lisääntyvän hyvin merkittävästi ominaisuuden myötä. Aiemmin Pro Tools puskuroi levyltä lennosta raitoja muistiin ja tästä seurasi usein Pro Toolsin jopa kaatavia ongelmia kiintolevyjen suhteellisen hitauden vuoksi. Timeline Cache oli päivityksessä tarjolla vain niille, jotka omistivat jo, tai ostivat päivityksen yhteydessä, Complete Production Toolkit -laajennuksen (CPT) Pro Toolsiin. Onnekseni kuuluin laajennuksen jo aiemmin ostaneiden ryhmään.

Pro Tools 10 käyttöönotto oli dramaattinen kokemus. Aiempien versioiden suorituskykyyn verrattuna Pro Tools 10 yksinkertaisesti lentää. Ja mikä parasta, se pysyy ilmassa. Kaatumisten ja hyytymisten määrä on laskenut kymmenykseen aiemmasta. Voin kuvitella, mitä närää tämä herättää käyttäjissä, jotka lisenssiensä takia eivät saa ominaisuutta aktivoitua. Samalla olen iloinen, että aiempi panostus CPT-laajennukseen palkitaan näin vielä myöhempienkin versioiden käyttöönotossa.

Toinen Pro Toolsin voittajaominaisuus on Channel Strip -plugin, joka sisältää erinomaisen intuitiivisella ja havainnollisella käyttöliittymällä varustetut gate-, kompressori- ja EQ- prosessorit. Signaaliprosessori on lisäksi toteutettu PT 10:n tukemalla uudella tehokkaalla AAX-formaatilla, joten sitä kelpaa käyttää useilla raidoilla pelkäämättä resurssien loppumista. Omissa tuotannoissani se on osoittautunut kullanarvoiseksi prosessoriksi rumpu- ja bassoraidoilla.

Pro Tools ja Studio One vuoden DAW-päivitykset

Vuoden 2011 kahdesta merkittävimmästä DAW-päivityksestä pisteet vie siis Pro Tools 10. Erityismaininta pitää lisäksi puun takaa antaa Presonuksen Studio One -ohjelmiston versiolle 2. Se on osoittautunut luotettavaksi ja suorituskykyiseksi äänitysohjelmistoksi vaatimattomammallakin raudalla. Itse käytän sitä mobiiliäänityksissä. Tässä ympäristössä se pesi mennen tullen Reason 6:n, joka ei pystynyt samaan suorituskykyyn ja joustavuuteen radalla äänittäessä.

Studio Onella äänitettyjä ja Pro Tools 10:llä miksattuja ja masteroituja tuotoksia pääsee kevään mittaan kuulemaan Trout Qt:n työn alla olevalla pitkäsoitolla. Pysykää kuulolla!