Kuvasin aiemmassa blogissa vahvistinmallinnoksistaan kuulun ReValver-ohjelmiston erinomaisuutta ja huonoutta. Loistaviin vahvistinmallinnoksiin kykenevä softa kun on niin prosessorisyöppö, että sitä ei yksinkertaisesti voi käyttää tehokkaalla Mac Prolla ja Pro Tools 9:llä, joka on itselleni mieluisin miksausympäristö.
Omat tarpeeni tyydyttävän kitarasoftan haku on siis jatkunut. Niinpä sattuikin sopivasti, että Overloud on julkaissut omasta kitaravahvistinmallinnosohjelmistostaan uuden version nimeltään TH2.
TH2:n vahvistinmallinnokset, kaiutinsimulaatiot ja efektit kuulostavat erinomaiselta ja niitä on riittävän helppo käyttää. Mikä parasta, koneeni resurssit eivät softasta merkittävästi hetkahda. Pystyisin hyvin hoitamaan lähes kaikki neljän-kuuden kitararaidan prosessointitarpeet ohjelmistolla lisäten koneen prosessorikuormaa noin 20 prosentilla. Tämä on erinomainen uutinen ottaen huomioon, että yksikin ReValverin instanssi syö koko prosessoritehoni ja kaataa Pro Toolsin.
Nopeasti säädettyjen soundien perusteella en osaisi valita näistä kahdesta suosikkia. ReValverissa on edelleen uniikkia se, miten vahvistinmallinnoksia voi muokata yksittäisten putkien malleja myöten. Juuri tämä mallinnuksen tarkkuuden taso lienee ohjelmiston raskauden takana. TH2 omalta osaltaan tavallaan myös viehättää juuri siksi, että valinnanvaraa ei ole liikaa. Myös esimerkkiasetukset ovat kohtuullisia ja tarjoavat hyvän lähtökohdan omien soundien säätämiseen.
David Wallimannin videomuodossa oleva arvio TH2:sta ääninäytteineen on tutustumisen arvoinen.
TH2 maksaa 219 euroa, eli saman verran kuin ReValver. TH2 siirtyy minulla tuotantokäyttöön, kun ReValver jää odottamaan seuraavan sukupolven koneiden suorituskykyä.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
maanantai 7. helmikuuta 2011
Yksinäisyydessä tyhmyys tiivistyy - improvisoinnin harjoittelusta
Improvisoinnin opiskelu on asia, jota on vaikea tehdä yksin. Ilman taustoja tai bändikavereita soittaminen tuottaa helposti huonoja soittotapoja, jotka eivät tositilanteessa muiden kanssa soittaessa toimi välttämättä lainkaan. Itselläni oli 90-luvun alussa muutaman vuoden tauko bändisoitossa, ja soitin ainoastaan keskenäni akustista kitaraa. Tuona aikana kehitin improvisaatiofraseologian joka toimi bändien kanssa niin huonosti sekä rytmisesti että melodisesti, että vanhatkin soittokaverit katselivat ympärilleen hämillään ja päättivät jamit lyhyeen.
Oman improvisaatiokielen kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että jatkuvasti kuulee niin harmonisen kuin rytmisen kontekstin. Parhaalla tavalla tällaisen taustan tarjoaa bändi tai komppaava opettaja, joka tarjoaa turvallisen ilmapiirin, jossa vapaasti ja rohkeasti kokeilla taitavassa seurassa. Hyvällä ilmapiirillä on suuri merkitys. Jos muut nyrpistävät nokkaansa jokaiselle virheelle tai villimmälle kokeilulle, tyrehtyy halu kehittyä. Yllättävän moni bändi, jossa olen soittanut, on tarjonnut pääasiassa tuomitsevaa ja kettuilevaa ilmapiiriä, joka vetää äkkiä mukaansa ja estää kehityksen.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen myös saanut soittaa kumina.orgin ja Trio Troutin kaltaisissa bändeissä, joissa yhteinen intohimo on kehittää ja venyttää oman instrumentin ja yhteissoiton rajoja. Näissä bändeissä on luovuus kukoistanut iloisen yhteissoiton merkeissä. Hienon itsensä kehittämisen ja muita kunnioittavan ilmapiirin on onnistunut luomaan myös kitaraguru Mattias IA Eklundh suosituilla Freak Guitar Camp -leireillään.
Taustabändi internetistä?
Jos bändiä tai opettajaa ei ole käytettävissä, taustatukea pitää hankkia muualta. Harjoitellessa tarvitaan vähintään metronomi ja improvisoitua harmoniaa edustava sointu tai sointukulku. Koska metronomi aikansa tikutettuaan on helposti lentää seinään, tarvitaan pitkäjännitteisemmän harjoittelun tueksi jännittävämpää materiaalia. Kiitos internetin luulisi, että nykyään jokaisen ulottuvilla olisi gigatavutolkulla erilaisia kokonaisia bänditaustoja, joita voi käyttää jamittamisen ja improvisoinnin harjoittelun tukena. Ja googlettamalla hakulauseen "jam tracks" tuloksia löytyykin runsaasti.
Esimerkiksi Guitarjamtracks.com tarjoaa ilmaiseksi usean kourallisen taustoja sekä ehdotuksia improvisoinnissa sovellettaviksi skaaloiksi. Valitettavasti taustat ovat laadultaan vaihtelevia; parhaimmillaan taustat ovat niin makoisia, että mukana jamittaminen tuottaa iloa, ja pahimmillaaan tausta on pakko keskeyttää heti sen kömpelyyden tai esim. käsittämättömän taustaäänivalinnan takia.
Surfaussessio paljastaa, että ongelma esiintyy säännöllisesti ilmaismateriaaleissa. Olisin halunnut voida suositella jotakin ilmaista verkkoresurssia, mutten voi, koska yksikään ei tarjonnut riittävän johdonmukaista laatua taustoissa. Jos törmäätte hyviin ilmaisiin resursseihin, niin jakakaa ilman muuta kommentoimalla tätä blogia tai privaatisti, niin lisään vinkit blogiin.
Jos ilmaiseksi ei saa laadukasta, niin mitä saa rahalla? Olen itse ostanut useita taustaraitapaketteja Jamtrackcentral.comista. Jamtrackcentral.com eroaa monista muista siten, että se käyttää tähtivieraita tekemässä yksittäisiä jamiraitoja tai kokonaisia paketteja jamitaustoja. Yksi ahkerimmista kontribuoijista on Guthrie Govan. Olen ostanut Govanin kanssa tehdyt Contemporary Series ja Melodic Series 1 -paketit. Näissä Govan soittaa esimerkkisoolot, jotka löytyvät niin videoina kuin audioina ja nuotinnoksina ladattavasta zip-tiedostosta. 10 kappaleen Contemporary Series maksaa vajaat 15 puntaa. Ilmaisia taustat eivät siis ole, mutta Jamtrackcentralin taustat ovat erittäin laadukkaita ja useimmissa tapauksissa myös kiinnostavia, ja gurujen omat soolot ovat aina inspiroivia ja opettavaisia.
Govanin lisäksi olen hankkinut virtuoosikitaristi Alex Hutchingsin tähdittämät Custom Fusion 1 ja 2 -paketit. Nämä ovat tarjonneet keskimäärin haastavampia taustoja taklattaviksi kuin Govanin taustat.
Pettymys on tähän mennessä ollut vain yksi hankituista paketeista, Jazz Corner 1. Sen taustat ovat lyhyitä ja melko kömpelöitä, mutta skaalat neuvovan saatteen ansiosta paketti saattaa olla jazz-improvisoinnin ensi askeleiden tapailuun käyttökelpoinen, ja hintakin on vain vajaat 5 puntaa.
Kokonaisuutena Jamtrackcentral tarjoaa mielestäni rahalle vastinetta, ja käyn kyllä lataamassa Hutchingsin Custom Fusion 3 -paketin, jonka tätä kirjoittaessani huomasin ilmestyneen. Tarjolla olevista paketeista on niin video- kuin audiomuotoista esikatselu- ja kuunteluaineistoa olemassa - suosittelen tutustumista!
Itse luotu harjoitustausta
Taustoja kaivatessa kannattaa olla myös oma-aloitteinen ja luova. Osa hyllystä löytyvistä levyistä voi toimia yllättävän hyvin harjoitteluaineistona joko suoraan tai tekemällä sopivista kohdista luuppeja tietokoneella. Oma jamitaustasuosikkini on ollut rumpali Dennis Chambersin levy Outbreak.
Oman kehityksen kannalta on tärkeätä, että jaksaa myös tehdä omia taustoja. Se pakottaa analysoimaan ja ymmärtämään skaalojen ja sointukulkujen suhteita ja tuottaa näin improvisoinnissa suoraan käyttökelpoista teoreettista ymmärrystä. Omaan harjoittelurutiiniini kuuluukin soittaa muutama tahti tiettyyn skaalaan perustuvaa sointukulkua ja luupata se sopivalla pedaalilla. Käytän itse Bossin RC-20XL LoopStation -pedaalia, jolla saan lennosta tehtyä sointuluuppeja, joiden kanssa harjoitella.
Tässä ehdotus systemaattisen improvisoinnin harjoittelun rutiiniksi (äänitä/luuppaa sointukulku ja improvisoi soveltaen sopivaa skaalaa tempossa):
- Blues-kaava ja siihen sopivat asteikot
- Molli-blues ja siihen sopivat asteikot
- Kirkkosävellajit ja niitä määrittävät sointukulut ja tyypilliset progressiot
- Pentatonisten skaalojen käyttö kirkkosävellajeissa
Älä toista skaaloja mekaanisesti alhaalta ylös ja takaisin tai edes sekvensseissä. Pyri mieluummin soittamaan melodisesti, laulaen samalla mielessäsi improvisoimaasi osuutta. Opettele kuulemaan kukin harmonia; improvisoidessa ei ole aikaa laskea sävelaskeleita ja intervalleja, soittaessa on voitava luottaa korviinsa.
Tunnista vahvat ja heikot äänet asteikoissa ja hyödynnä soolon harmonisena keskiönä erityisesti taustalla olevan soinnun ääniä. Aloita fraasit muualta kuin toonikasta. Älä aloita jokaista fraasia ala-E-kieleltä. Yritä luoda jännitettä soittamalla hallitusti ulos allaolevasta harmoniasta. Muista hahmottaa soinnut myös arpeggioina. Harjoittele eri tempoilla ja erilaisilla tyylilajeilla/fraseerauksilla ja erilaisilla tahtilajeilla.
Käytä jokaiseen aiheeseen niin paljon aikaa, että hallitset sävellajissa pysymisen kaikkialla kitaran otelaudalla. Kun edellä mainitut aiheet on ottanut haltuun, on improvisoinnin tiellä jo pitkällä. Tämä voi kuitenkin vaatia vuosia, jos aloitat ilman aiempaa kokemusta. Tärkeätä on, ettei yritä edetä liian nopeasti. Hyviä, erityisesti jazz-henkisessä improvisoinnissa käyttökelpoisia jatkoharjoitusaiheita ovat esim.
- Jazz-asteikko (= nousevan melodisen mollin nuotit, esimerkki-progressio: CmMaj7, Am7b5, Dm7, G7b13)
- Superlokrinen (altered) asteikko (C7b13, Bbm7b5)
- Dim-skaala (Cdim7)
- Harmoninen molli (CmMaj7, AbMaj7, G7b13, AbMaj7)
- Kokosävelasteikko (C7#11)
- Be-bop-skaalat
Muista, että teoria on vain osa soittotarpeistoa siinä kuin soittotekniikkakin. Kun tarvittava tieto on omaksuttu, on aika unohtaa teoreettinen horina, ja pyrkiä puhuttelemaan soittokumppaneita ja kuulijoita melodisella, rytmisesti ilmeikkäällä ja persoonallisella ilmaisulla.
Oman improvisaatiokielen kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että jatkuvasti kuulee niin harmonisen kuin rytmisen kontekstin. Parhaalla tavalla tällaisen taustan tarjoaa bändi tai komppaava opettaja, joka tarjoaa turvallisen ilmapiirin, jossa vapaasti ja rohkeasti kokeilla taitavassa seurassa. Hyvällä ilmapiirillä on suuri merkitys. Jos muut nyrpistävät nokkaansa jokaiselle virheelle tai villimmälle kokeilulle, tyrehtyy halu kehittyä. Yllättävän moni bändi, jossa olen soittanut, on tarjonnut pääasiassa tuomitsevaa ja kettuilevaa ilmapiiriä, joka vetää äkkiä mukaansa ja estää kehityksen.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen myös saanut soittaa kumina.orgin ja Trio Troutin kaltaisissa bändeissä, joissa yhteinen intohimo on kehittää ja venyttää oman instrumentin ja yhteissoiton rajoja. Näissä bändeissä on luovuus kukoistanut iloisen yhteissoiton merkeissä. Hienon itsensä kehittämisen ja muita kunnioittavan ilmapiirin on onnistunut luomaan myös kitaraguru Mattias IA Eklundh suosituilla Freak Guitar Camp -leireillään.
Taustabändi internetistä?
Jos bändiä tai opettajaa ei ole käytettävissä, taustatukea pitää hankkia muualta. Harjoitellessa tarvitaan vähintään metronomi ja improvisoitua harmoniaa edustava sointu tai sointukulku. Koska metronomi aikansa tikutettuaan on helposti lentää seinään, tarvitaan pitkäjännitteisemmän harjoittelun tueksi jännittävämpää materiaalia. Kiitos internetin luulisi, että nykyään jokaisen ulottuvilla olisi gigatavutolkulla erilaisia kokonaisia bänditaustoja, joita voi käyttää jamittamisen ja improvisoinnin harjoittelun tukena. Ja googlettamalla hakulauseen "jam tracks" tuloksia löytyykin runsaasti.
Esimerkiksi Guitarjamtracks.com tarjoaa ilmaiseksi usean kourallisen taustoja sekä ehdotuksia improvisoinnissa sovellettaviksi skaaloiksi. Valitettavasti taustat ovat laadultaan vaihtelevia; parhaimmillaan taustat ovat niin makoisia, että mukana jamittaminen tuottaa iloa, ja pahimmillaaan tausta on pakko keskeyttää heti sen kömpelyyden tai esim. käsittämättömän taustaäänivalinnan takia.
Surfaussessio paljastaa, että ongelma esiintyy säännöllisesti ilmaismateriaaleissa. Olisin halunnut voida suositella jotakin ilmaista verkkoresurssia, mutten voi, koska yksikään ei tarjonnut riittävän johdonmukaista laatua taustoissa. Jos törmäätte hyviin ilmaisiin resursseihin, niin jakakaa ilman muuta kommentoimalla tätä blogia tai privaatisti, niin lisään vinkit blogiin.
Jos ilmaiseksi ei saa laadukasta, niin mitä saa rahalla? Olen itse ostanut useita taustaraitapaketteja Jamtrackcentral.comista. Jamtrackcentral.com eroaa monista muista siten, että se käyttää tähtivieraita tekemässä yksittäisiä jamiraitoja tai kokonaisia paketteja jamitaustoja. Yksi ahkerimmista kontribuoijista on Guthrie Govan. Olen ostanut Govanin kanssa tehdyt Contemporary Series ja Melodic Series 1 -paketit. Näissä Govan soittaa esimerkkisoolot, jotka löytyvät niin videoina kuin audioina ja nuotinnoksina ladattavasta zip-tiedostosta. 10 kappaleen Contemporary Series maksaa vajaat 15 puntaa. Ilmaisia taustat eivät siis ole, mutta Jamtrackcentralin taustat ovat erittäin laadukkaita ja useimmissa tapauksissa myös kiinnostavia, ja gurujen omat soolot ovat aina inspiroivia ja opettavaisia.
Govanin lisäksi olen hankkinut virtuoosikitaristi Alex Hutchingsin tähdittämät Custom Fusion 1 ja 2 -paketit. Nämä ovat tarjonneet keskimäärin haastavampia taustoja taklattaviksi kuin Govanin taustat.
Pettymys on tähän mennessä ollut vain yksi hankituista paketeista, Jazz Corner 1. Sen taustat ovat lyhyitä ja melko kömpelöitä, mutta skaalat neuvovan saatteen ansiosta paketti saattaa olla jazz-improvisoinnin ensi askeleiden tapailuun käyttökelpoinen, ja hintakin on vain vajaat 5 puntaa.
Kokonaisuutena Jamtrackcentral tarjoaa mielestäni rahalle vastinetta, ja käyn kyllä lataamassa Hutchingsin Custom Fusion 3 -paketin, jonka tätä kirjoittaessani huomasin ilmestyneen. Tarjolla olevista paketeista on niin video- kuin audiomuotoista esikatselu- ja kuunteluaineistoa olemassa - suosittelen tutustumista!
Itse luotu harjoitustausta
Taustoja kaivatessa kannattaa olla myös oma-aloitteinen ja luova. Osa hyllystä löytyvistä levyistä voi toimia yllättävän hyvin harjoitteluaineistona joko suoraan tai tekemällä sopivista kohdista luuppeja tietokoneella. Oma jamitaustasuosikkini on ollut rumpali Dennis Chambersin levy Outbreak.
Oman kehityksen kannalta on tärkeätä, että jaksaa myös tehdä omia taustoja. Se pakottaa analysoimaan ja ymmärtämään skaalojen ja sointukulkujen suhteita ja tuottaa näin improvisoinnissa suoraan käyttökelpoista teoreettista ymmärrystä. Omaan harjoittelurutiiniini kuuluukin soittaa muutama tahti tiettyyn skaalaan perustuvaa sointukulkua ja luupata se sopivalla pedaalilla. Käytän itse Bossin RC-20XL LoopStation -pedaalia, jolla saan lennosta tehtyä sointuluuppeja, joiden kanssa harjoitella.
Tässä ehdotus systemaattisen improvisoinnin harjoittelun rutiiniksi (äänitä/luuppaa sointukulku ja improvisoi soveltaen sopivaa skaalaa tempossa):
- Blues-kaava ja siihen sopivat asteikot
- Molli-blues ja siihen sopivat asteikot
- Kirkkosävellajit ja niitä määrittävät sointukulut ja tyypilliset progressiot
- Pentatonisten skaalojen käyttö kirkkosävellajeissa
Älä toista skaaloja mekaanisesti alhaalta ylös ja takaisin tai edes sekvensseissä. Pyri mieluummin soittamaan melodisesti, laulaen samalla mielessäsi improvisoimaasi osuutta. Opettele kuulemaan kukin harmonia; improvisoidessa ei ole aikaa laskea sävelaskeleita ja intervalleja, soittaessa on voitava luottaa korviinsa.
Tunnista vahvat ja heikot äänet asteikoissa ja hyödynnä soolon harmonisena keskiönä erityisesti taustalla olevan soinnun ääniä. Aloita fraasit muualta kuin toonikasta. Älä aloita jokaista fraasia ala-E-kieleltä. Yritä luoda jännitettä soittamalla hallitusti ulos allaolevasta harmoniasta. Muista hahmottaa soinnut myös arpeggioina. Harjoittele eri tempoilla ja erilaisilla tyylilajeilla/fraseerauksilla ja erilaisilla tahtilajeilla.
Käytä jokaiseen aiheeseen niin paljon aikaa, että hallitset sävellajissa pysymisen kaikkialla kitaran otelaudalla. Kun edellä mainitut aiheet on ottanut haltuun, on improvisoinnin tiellä jo pitkällä. Tämä voi kuitenkin vaatia vuosia, jos aloitat ilman aiempaa kokemusta. Tärkeätä on, ettei yritä edetä liian nopeasti. Hyviä, erityisesti jazz-henkisessä improvisoinnissa käyttökelpoisia jatkoharjoitusaiheita ovat esim.
- Jazz-asteikko (= nousevan melodisen mollin nuotit, esimerkki-progressio: CmMaj7, Am7b5, Dm7, G7b13)
- Superlokrinen (altered) asteikko (C7b13, Bbm7b5)
- Dim-skaala (Cdim7)
- Harmoninen molli (CmMaj7, AbMaj7, G7b13, AbMaj7)
- Kokosävelasteikko (C7#11)
- Be-bop-skaalat
Muista, että teoria on vain osa soittotarpeistoa siinä kuin soittotekniikkakin. Kun tarvittava tieto on omaksuttu, on aika unohtaa teoreettinen horina, ja pyrkiä puhuttelemaan soittokumppaneita ja kuulijoita melodisella, rytmisesti ilmeikkäällä ja persoonallisella ilmaisulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)