Rakkaudesta musiikkiin

Tarinointia musiikin tuottamisesta, kitaroinnista ja improvisoimisesta

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Masterin ja miksauksen dynamiikan mittaaminen

Totesin aiemmassa blogissa, että musiikkituotantojen masterien volyymin jatkuvan kasvattamisen normi on ajanut musiikkituotannon umpikujaan, jossa musiikista hävitetään siihen luonnostaan kuuluvaa dynamiikkaa. Dynamiikan menettämistä vastaan taisteltaessa masteroijia kehotetaan kiinnittämään huomiota masterin signaalin teholliseen arvoon (RMS), joka kuvastaa signaalin voimakkuuden vaihteluita. Yleisesti ottaen RMS-arvoa pidetään hyvänä äänisignaalin havaitun voimakkuuden kuvaajana.

Masteroinnissa RMS-arvon seuraamisessa ideana on pähkinänkuoressa, että mitä korkeampi RMS-arvo on, sitä todennäköisemmin masterin dynamiikka kärsii. Yleisesti suositellaan, että RMS-arvo masterissa olisi jossakin -11 ja -8 dBFS välillä (dBFS, Full Scale, digitaalinen skaala, jossa 0 on maksimi). Joissakin tapauksissa musiikin dynamiikka voi kuitenkin kärsiä merkittävästi jo -8 dBFS RMS kohdalla. Miten mittaamalla saataisiin siis tarkempi kuva musiikin dynamiikasta?

Nautinto takaisin musiikkiin

Pleasurize Music Foundation
on tuonut masterointiin tärkeän uuden mittarin, dynaamisen vaihteluvälin mittarin nimellä TT Dynamic Range Meter. Ilmainen (!) mittari näyttää RMS- ja huippuarvojen lisäksi erotuksen signaalin kovimman ja hiljaisimman kohdan välillä (Dynamic Range, DR). Tässä tapauksessa pyritään mahdollisimman isoihin arvoihin: suurempi DR-arvo tarkoittaa parempaa dynamiikkaa. DR14 (dB) pop-musiikissa käytännössä takaa, että musiikin dynamiikkaa ei hevin kärsi.

On tietysti selvää, että musiikin dynamiikasta ei mikään mittari kerro koko totuutta. Mittarit eivät varsinkaan ymmärrä esteettisen intention päälle. Jos Eminem tai RATM julkaisee kappaleen, joka luukuttaa hengästyttävää äänivallia tuutista mahdollisimman kovalla jatkuvalla voimalla, on tietysti koomista tulla heiluttamaan DR-mittaria paheksuvasti. Mutta jos musiikin on tarkoitus olla mahdollisimman dynaamista, on karkea estettinen virhe uhrata dynamiikka volyymin maksimoinnin alttarilla.

DR-mittarista on joka tapauksessa hyötyä. Se auttaa pohtimaan, ollaanko masterissa (tai miksauksessa!) menossa oikeaan suuntaan ja antaa tukea sille, minkä korva jo kuulee. Seuraavassa käytännön esimerkki.

Esimerkin todistusvoimaa


Tein Soundcloud-julkaisualustaa demotakseni lyhyen kappaleen, jonka miksauksen havaitsin myöhemmin olevan korvaa uuvuttava ja puuroutuva. Niinpä tein remixin, jossa jätin tasojen kasvattamisen master-kanavissa väliin ja laajensin stereokuvaa äänen jakautumisen tasapainottamiseksi. Luonnollisesti tämä paljasti miksauksesta pieniä muutoksia kaipaavia detaljeja, jotka myös samalla muutin, mutta ne ovat kokonaiskuvan kannalta toissijaisia. Ohessa alkuperäinen ja remiksattu versio kappaleesta.

Racing With a Redneck on a Finnish Sand Road by Jukka Packalen

Racing With a Redneck on a Finnish Sand Road (Remix) by Jukka Packalen

Korva havaitsee, että remiksatussa musiikkissa on isompi tilavaikutelma, eri soittimet erottuvat paremmin, eikä musiikki väsytä korvaa yhtä paljon. Samalla tietysti jo kuuntelemalla ymmärtää, että tässä musiikissa ei ole tarkoitus olla loputtomiin dynamiikkaa. Paremminkin ollaan keskisormea kieli poskella heiluttavalla asenteella liikkeellä.

Seuraavassa on DR-mittarin käsitys muutoksesta. Alkuperäisen version mittari on oikealla ja remix on vasemmalla.



Huomaamme keskellä olevista DR-palkeista, että dynaaminen vaihteluväli on kasvanut n. 3,5 desibelin verran. Lisäksi näemme, että master on silti suositeltujen RMS-tasojen puitteissa ja huomamme vaihekorrelaatiomittarilla (yläosa) stereokuvan kasvaneen. Mittari kuvastaa siis hyvin sitä, minkä korva havaitsee. DR-mittari on erinomainen ja suositeltava lisä jokaisen miksaajan ja masteroijan työkalupakkiin.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kitarasoundien ja ilonpidon oppitunti

Kitaristi Greg Koch tunnetaan Fenderin kitaraklinikoiden vetämisen mestarina, joka saa yleisön naamalihakset kipeiksi nauramisesta ja hämmästyksestä. Tämä yhdistelmä iloa ja kitarataituruutta on mainiosti läsnä Kochin trion "From the Attic" -levyllä. Jokaista levyn kappaletta leimaa soittamisen ilon lisäksi pettämätön tyyli- ja huumoritaju. Jos tarvitset malli-CD:n siitä, miltä rock-kitaroiden tulee kuulostaa, se on tässä.

Levyltä löytyy tiukkaa junttirock-komppausta ("You'll Rock and Like It") à la alkuvuosien ZZ Top, poikkeuksellisen komeita slide-soundeja ("Twice the Man"), tiukkaa funk-komppausta ("Happy vs. Right"), kaunista ja rytmisesti upean hallittua sointumelodian kuljetusta ("Here We Go Again"), huikeaa chicken pickingiä ("Picked On") ja komeaa kompressoitua 12-kielistä kitaraa ("Agree to Disagree").

Kochin ei tarvitse tiluttaa, koska pääroolissa on musiikki eikä itsetarkoituksellinen näyttäminen. Epäselväksi ei silti jää, miten vahvalla teknisellä perustalla soitto on. Levyn miksaus on dynaaminen ja soitto kuulostaa elävältä esitykseltä ennemmän kuin studiokukkaselta. Nykyiseen tuotantonormiin verrattuna levy hengittää musiikkia vapautuneesti. Kun Kochin laulu on etelän genreihin hyvin sopivaa ja huumori huoletonta, ei levystä jää paljoa puuttumaan. Oma suosikkilyriikkani levyltä on: "Her middle name was trouble, now her last name is my name".

Ainut ongelma, johon levyllä törmäsin, on että kuulen häijyä digitaalista klippausta toistaessani iTunesista ostettua levyä Androidillani. Joko kappaleiden siirtoprosessissa on mennyt jotakin pieleen, tai iTunesin transkoodauksen laadunvarmistus on pettänyt. Hankinkin seuraavaksi CD:n voidakseni kuunnella musiikkia pakkaamattomana ja toivon mukaan ilman klippausvirheitä masterissa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Ääni pilvessä - Soundcloud.com musiikin julkaisualustana

Päätin testata kohistua Soundcloudia musiikin julkaisualustana. Tein lyhyen kappaleen, jonka tallensin 96Khz/24 bit -muodossa. Tunnetusti tämä olisi sekä resoluutioltaan että tiedostokooltaan liian iso formaatti useimmille musiikin julkaisualustoille. Soundcloudiin tilin perustaminen ja tiedoston siirto kävi kuitenkin helposti, ja julkaisuvalmiina ensimmäinen kappale oli jakelussa alle puolen tunnin työllä.

Yksi keskeisimmistä ongelmista musiikkiportaaleissa on yleisesti äänen laatu. Aikanaan pioneerin roolissa musiikin julkaisussa toiminut Myspace esimerkiksi pakkaa tiedostot laadultaan erittäin vaatimattomiksi. Soundcloud pärjää tässäkin hyvin, ja vaikka ääni kuulostaa kompressoidummalta ja erityisesti ylätaajuuksiltaan tukkoisemmalta, on jälki ainakin korkeatasoisella lähdetiedostolla erittäin hyvää.

Toiminnallisesti Soundcloud tarjoaa myös kappaleiden ja eri kappaleenkohtien kommentoinnin hauskassa, kappaleen ääniaaltomuotoon perustuvassa käyttöliittymässä. Jos ystäväsi eivät ole Soundcloudin käyttäjiä, on tärkeämpi kuitenkin mahdollisuus jakaa Soundcloudiin tallennettuja äänitiedostoja myös muissa palveluissa. Soundcloudissa tämä onnistuu helposti joko suoraan suosittuihin sosiaalisen median palveluihin, kuten Facebookiin, tai tarvittaessa mihin tahansa www-sivustoon upotettavan koodinpätkän avulla, kuten seuraavassa.

Racing With a Redneck on a Finnish Sand Road by Jukka Packalen

Maksuttomana Soundcloudiin saa ladattua peräti 120 minuuttia musiikkia, jota voi jaella kaikkialla verkossa. Maksamalla eri suuruisia vuosimaksuja Soundcloud tarjoaa lisäpalveluita, kuten soittimen personoinnin, lisätilaa tallenteille, perusteellisia käyttöraportteja jne.

Jo ilmainen versio on kuitenkin merkittävä avaus nettimusiikin julkaisijoille, ja suosittelen sen kokeilua varauksettomasti kaikille.