Trout to Lunch CD:n teossa käytetyistä teknisistä ratkaisuista

Tässä blogikirjoituksessa esittelen pääpiirteittäin Trout Qt:n Trout to Lunch CD:n (saatavilla myös iTunesista) teossa käytetyt ohjelmistot ja laitteet. Kirjoitus ei siis varsinaisesti ole tarkoitettu teknopelkoisille :) Jos jokin uupuva yksityiskohta jäi kiinnostamaan, niin kysy!

Suunnittelu

Trout Qt:n edellinen tuotos, 100% Live at Epämukavuustila EP äänitettiin livenä, kaikki bändin jäsenet samassa tilassa huttua keittäen. Vaikka lopputuloksessa on kertaoton raikkautta virheitä myöten, halusimme CD:n teossa hyödyntää modernin studiotyöskentelyn mahdollisuudet useihin ottoihin ja päällekkäisäänityksiin.

Niinpä sovimme toimintatavaksi, että kukin tekee omista äänitteelle tulevista kappaleistaan tempo-klikillä varustetut kappaleiden rungot hahmottavan midi-muotoisen demon. Demojen päälle äänitettiin instrumenttiraidat järjestyksessä rummut, bassot, kitarat, koskettimet ja puhaltimet. Toimintatapa osoittautui erittäin tehokkaaksi.

Ainut poikkeus tästä järjestelystä oli viisiosainen Cool Cats, johon Matti soitti rummut ilman klikkiä ja rumpuraitojen päälle jokainen soitti omat osuutensa improvisoiden, ensin basso, sitten koskettimet, saksofoni ja lopuksi kitarat.

Äänitykset

Rummut, saksofoni ja huuliharppu äänitettiin Presonus Firestudio Project -etuasteella ja Presonus Studio One v2 -ohjelmistolla. Etuaste ei ollut täysin stabiili kaatuen muutaman kerran sessioiden aikana. Äänitteiden laatu oli kuitenkin hyvin vakuuttavaa, joten odotan laitteeseen pikaista FirmWare-päivitystä.

Rummut mikitettiin seuraavasti kahdeksalla mikillä:

• basari (AKG D112),
• virveli ylhäältä (Beyerdynamic  Opus 66) ja alhaalta (Shure SM-57),
• tomit Ukko-mikeillä ja
• stereomikki RØDE NT4 overhead-mikkinä.

Saksofoni ja huuliharppu äänitettiin Shure SM-58-mikillä.

Basso äänitettiin DI-signaalina. Kitarat äänitettiin sekä DI-signaalina että vahvistimen kautta. Käytetyt kitaravahvistimet olivat: Fender Princeton Recording Amp, Cornford MK 50 H ja Laney Lionheart. Koska kitara äänitettiin kotioloissa, en mikittänyt kaiuttimia, vaan äänitin linjasignaalin Weber Mass -keinokuormalaitteella ja Fenderin linjaulostulolla.

Koskettimet äänitettiin midi-osuuksina.

Miksaus

Miksaus tehtiin Pro Tools 10 -ohjelmistolla. Seuraavassa on lueteltu instrumenteittain pääasiassa käytetyt plugin-prosessorit:

Rummuissa käytettiin UAD Studer A800 nauhasimulaattoria kaikilla raidoilla. Gate, kompressio ja EQ saatiin Avid ChannelStripistä. Rumpuihin tuotiin massaa myös rinnakkaiskompressoimalla raitoja PSP VintageWarmerilla. Rumpujen tilavaikutelmaa luotiin UAD RealVerbillä.

Basso prosessoitiin pääasiassa Avid ChannelStripillä ja/tai Line6 Pod Farmin bassoprosessoreilla sekä tarvittaessa Pro Toolsin vakio-EQ-prosessoreilla.

Saksofonia prosessoitiin mm. PT vakio-EQ:illa, UAD 1176LN -kompressorilla sekä AIR-modulaattoreilla ja -viiveillä ja UAD RealVerb -kaiuilla.

Koskettimet FFunk -kappaleessa prosessoitiin DB-33 -prosessorilla teemoissa ja Xpand 2, Fuzz-Wah, PSP Pianoverb ja PT vakio-eq:lla soolossa. Tilavaikutelma tuli jälleen RealVerbistä. Cool Cats -kappaleen kosketinsoundi on enimmäkseen peräisin viiveellä käsitellystä muokatusta XPand 2 -presetistä.

Huuliharppu prosessoitiin PT vakio-EQ:lla, UAD LA2A -kompressorilla, AUD Precision Maximizerilla sekä Tel-Ray -viiveellä.

Kitaroita prosessoitiin lukuisilla eri tavoilla pääasiassa seuraavasti: DI-kitaroiden prosessointiin käytettiin PSA Sansmp-etuvahvistinta ja TL Space -prosessoria IR-kaiutinsimulaatioin ja AIR-prosessorein (soolosoundit) tai McDSP Chrome Tone -prosessoria (crunch-soundit) tai Pod Farmia (puhtaat soundit).

Vahvistimista äänitetyt kitarat saivat kaiutinsimulaation joko Palmerin simulaattoriboksista tai TL Space + IR -ratkaisusta. Modulaatiot, erikoisefektit ja viiveet toteutettiin näillä raidoilla useimmiten AIR-prosessoreilla.

Masterointi

Jokaisen kappaleen masteroinnin prosessoriketju oli sama:

• Fabfilter Pro-Q ekvalisaattori (erityisesti M/S -prosessointi),
• UAD Fatso Jr. (josta käytettiin ainoastaan Warmth-prosessoria, hyvin varovaisesti leikkaamaan yläpäätä nauhamasterointi-henkisesti),
• UAD Precision Bus Compressor
• UAD Precision Maximizer
• Avid Pow-r Dither
• TT Loudness Meter

Fyysisenä mittarina käytin Mytek DDD-603 -mittaria varmistamaan, ettei klippausta tapahdu. CD-master tehtiin DDP Creator -ohjelmistolla.

Kaikki kuuntelu tapahtui Violectric DAC V800, SPL Phonitor ja Sennheiser HD 800 -yhdistelmällä sekä Focal CMS 50 -monitoreilla. Master-vaiheessa kuuntelua tehtiin lisäksi lukuisilla kuluttajatasoisilla kuunteluympäristöillä. Tehokkaaksi karanneiden taajuuksien tunnistamisessa osoittautui myös Focusrite VRM Box.

Kuule, älä luule – kriittisestä kuuntelusta, osa 1/2

Äänituotannossa kriittisellä kuuntelulla tarkoitetaan taitoa

• kuunnella analyyttisesti musiikkituotantoja niin, että huomioidaan sekä musiikillinen sisältö että tuotannon (äänityksen, miksauksen ja masteroinnin) tekninen toteutus
• oppia muiden tekemistä onnistuneista ja epäonnistuneista ratkaisuista
• analysoida miksattava kokonaisuus ennen miksauksen aloittamista
• analysoida valmiiksi miksattu kokonaisuus ja identifioida ja eliminoida siinä olevat virheet

Kuten mikä tahansa muu taito, kriittisen kuuntelun taito saavutetaan harjoittelemalla. Kukaan ei synnynnäisesti erota bassorumpua lattiatomista, mutta useimmat meistä voivat oppia kuulemaan kriittisessä kuuntelussa eroteltavat asiat.

Kuunteluympäristö kuntoon

Ensimmäinen asia kriittisessä kuuntelussa on luoda kuunteluympäristö, joka mahdollistaa kappaleiden kuuntelun mahdollisimman pitkälti sellaisena kuin äänitteen tuottaja on sen tarkoittanut soivaksi. Tavallisessa olohuonekuuntelussa äänentoiston puutteet ja huoneen akustiset puutteet vääristävät äänitteen sointia.

Esimerkiksi basso voi hyvin dramaattisessa määrin ylikorostua tai toisaalta miltei hävitä kuuntelutilassa olevien akustisten ongelmien (erit. ns. seisovat aallot) vuoksi. Myös kuulokekuuntelu ja esim. äänitiedostojen pakkaaminen vääristää kuuntelua.

Niinpä kriittinen kuuntelu alkaa kuunteluolosuhteiden kuntoon laittamisella. Tämä taas edellyttää perehtymistä audioteorian ja akustiikan perusteisiin. Käytännössä laitteiden ja huoneen taajuusvasteet mitataan ja tarvittaessa vaihdetaan neutraalin kuuntelun mahdollistavaan ammattimaiseen kuuntelulaitteistoon. Lähes aina on tarpeen tehdä huoneen akustiikkaan muutoksia ääniheijastuksia hajottavilla ja ääniaaltoja imevillä muutoksilla.

Kappaleen esteettinen analyysi

Ennen kuin musiikkituotantoa aletaan eritellä teknisesti, on hyvä pohtia, mitkä ovat kappaleen esteettiset tavoitteet. Musiikissa on kuitenkin lopulta kysymys taiteesta ja ilmaisukselliset tavoitteet ratkaisevat koko toteutustavan. Joskus tavoitteena saattaa olla tehdä korviaviiltelevän ruma taidoteos, jolloin tuotannon tekniset ratkaisutkin myötäilevät tätä tavoitetta.

Mikä on kappaleen sanoma tai tarkoitus? Mitä tunnelmaa haetaan. Onko kappale leimallisesti jotakin genreä? Millaisia ovat genren konventiot? Mitkä ovat kappaleen koukut?

Esimerkiksi jazz-tuotantoa on vaikea arvioida, jos ei tiedä, miten tietyn aligenren jazzia tyypillisesti tuotetaan. Modernissa fuusiojazzissa käytetään huomattavasti main stream -jazzista eroavia tuotantokonventioita. On itsessään estettinen viesti, miten näitä konventioita on joko noudatettu tai rikottu. Niinpä yleissivistys eri musiikkigenreissä on myös välttämätöntä kriittisessä kuuntelussa.

Rakenteen analyysi

Teknisen tuotannon on myös tuettava kappaleen rakennetta. Jos esim. kappaleessa halutaan nostattaa tunnelmaa modulaatiolla, on todennäköistä, että modulaatio huomioidaan myös sovituksessa (esim. rumpuvälikkeet) ja teknisessä toteutuksessa (esim. volyymin nosto).

Kappaleesta on tarpeen tunnistaa ainakin sävellaji ja sen muutokset sekä rakenteelliset elementit (intro, säkeistö, kertosäe, instrumentaaliosuus, väliosa, välisoitto, loppusoitto).

Sovituksen ja soitinten analyysi

Mitkä soittimet esiintyvät sovituksessa ja missä järjestyksessä? Mitkä ovat soitinten roolit? Soittimet on tarpeen tunnistaa yksityiskohtaisella tasolla: ei riitä, että tunnistetaan kappaleessa rummut.

Mitä rumpuja kappaleessa on? Bassorumpu, virveli (auki vai kiinni), montako tomia, millaisia tomeja, hi-hat, montako ja millaisia symbaaleita? Onko perkussiosoittimia tai perkussiivisia luuppeja? Miten niitä on käytetty tai soitettu?

Viimeistään tässä kohtaa lienee selvää, että kriittinen kuuntelu tarvitsee harjoitusta. Ilman harjoitusta ei voi erottaa djembe-rumpua tablasta, kaksikelaisen basson ääntä yksikelaisesta, Stratocaster-tyyppistä kitaraa Telecaster-tyyppisestä tai Rhodes-pianoa Wurlitzerista. Kuitenkin rummun tai kitaran valinnalla on suuri merkitys äänikokonaisuuden muodostuksen kannalta.

Miksauksen äänikuva

Soitinten ja kappaleessa esiintyvien äänien tunnistamisen lisäksi on ymmärrettävä, miten ne on sijoiteltu äänikuvakokonaisuuden muodostamiseksi. Millä tasoilla (volyymi) eri soittimet soivat?

Miten ne on panoroimalla sijoiteltu vaakatasolla (vasen-oikea) äänikuvaan? Mikä on äänten korvin havaittava etäisyys toisistaan; ovatko jotkin äänet pinnassa tai lähempänä, kun toiset soivat taustalla tai kaukaisempina.

Äänikuva hahmotetaan kolmiulotteisena tilana, jossa äänet ovat joko pinnalla tai taustalla, lähellä tai kaukana ja vasen-oikea akselilla.  Ääni voi myös tulla tietystä varsin spesifistä pisteestä tai kattaa laajan alueen.

Niinpä analyysi äänikuvasta voi näyttää esim. tältä:

Blogin toisessa osassa käsitellään loput kriittisen kuuntelun osa-alueista: tajuusanalyysi, työkalujen ja efektien käytön analyysi, virheiden identifiointi ja kokonaisuuden teknis-estettinen arviointi.