Edellisessä blogissa kuvasin Trout Qt:n tulevan EP:n äänitykseen liittyviä tekijöitä. Äänityksen jälkeen vuorossa on ollut miksaus ja biisien valmistelu nettilevitystä varten. Tässä muutamia huomioita miksausprosessista.
Keskeisimmäksi haasteeksi miksauksessa nousi odotetusti se, että äänitys on tehty yhdessä tilassa ilman mitään pyrkimystäkään estää eri instrumenttien vuotamista eri raidoille. Miksi sitten teimme näin? Syitä on oikeastaan kaksi: kustannukset ja soittomukavuus. Kustannuksia säästyy, kun ei tarvitse investoida ääntä eristäviin akustisiin elementteihin eikä kuunteluun. Myös mukavuus liittyy kuunteluun. Jos esimerkiksi kitara, basso ja koskettimet olisi soitettu DI:nä (ei vuotoja huoneeseen), olisi kaikilla ollut pakko olla laadukas monitorointi kuulokkeiden kautta. Järkevää kuulokemonitorointilaitteistoa meillä ei ennestään ole, eikä kukaan terve ihminen muutenkaan pidä kuulokkeet päässä soittamisesta. Näin oltaisiin kuitenkin saavutettu se, että ainoastaan rummut, perkussiot, huilu ja foni olisivat vuotaneet toistensa raidoille.
Meidän ratkaisussamme ilona on lisäksi bassojen ja kitaroiden vuoto. Mitä pahaa vuodoissa on? Äänten sijoittelu stereokuvassa on epämääräisempää, vuodot aiheuttavat vaiheongelmia ja raitojen editointi on käytännössä katsoen mahdotonta. On turha editoida pois hölmöimpiä fraaseja kitararaidoilta, jos se kuitenkin kuuluu muiden raitojen kautta hiljaisempana. 100% livenä soitettua musiikkia ei kuitenkaan tarvitse eikä kannatakaan erityisemmin editoida. Näinä yliprosessoitujen ja kaikista inhimillisyydestä riisuttujen listahittien aikana on hienoa taltioida bändi juuri sellaisena kuin se soi, virheineen kaikkineen.
Toki raidoille tehtiin editejä; poissa ovat turhat särinät ja pärinät ja päällä olevien mikrofonien vuoto silloin kun kukaan ei mikrofoniin ole mitään tuuttaamassa. Overhead-raidoista editoitiin esiin tomi-iskut, joita korostettiin parissa kappaleessa, ja kitararaitoja on tuplattu ja prosessoitu monin eri tavoin. Kitara taltioitiin vahvistimen mikityksen lisäksi DI:nä nimenomaan tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Mutta tämä on vain tervettä järkeä, jolla pyritään siihen, että taltio kuulostaisi niin hyvältä kuin se voi kuulostaa kunnioittaen livemeninkiä.
Se vuotaa sittenkin
Miten vuotojen kanssa pärjää miksatessa? Vaiheongelmiin on omat ratkaisunsa (ks. edellä linkitetty "Sound on Sound" -lehden artikkeli). Muilta osin keskeinen työkalu on tietyn db-kynnyksen alle jäävät äänet poisleikkaava kohinaportti (gate-prosessori, geitti). Tässä projektissa kävi ilmi, että geiteissä on eroa. Olen tottunut käyttämään Waveartsin Trackplug -prosessoria etenkin rumpujen perusprosessointiin, mutta ohjelmiston geitistä ei juuri ollut iloa puhallin- tai perkussiomikrofonin vuotoja tukkiesssa. Jos se poisti taustamelua, se vahingoitti myös jäljelle jääneen soittimen ääntä.
Trackplugin sijaan Pro Toolsin mukana tuleva oletus-gate teki huomattavan paljon siistimpää jälkeä, joka sopii erinomaisesti myös muihin kuin perkussiivisiin raitoihin. Ei siis välttämättä kannata hylätä gaten käyttökelpoisuutta yhtä työkalua kokeilemalla. Trackplugia terävämmän työkalun Pro Toolsin gate tekee ekspanderi-algoritmin ansiosta, joka ei kokonaan leikkaa taustameteliä, vaan ainoastaan vaimentaa sitä kompressiolla. Tämä säilyttää läpi päästettävän signaalin eheämpänä, ja vaikka vuoto ei poistu kokonaan, sen taso on niin matala, että muut äänet peittävät sen kuuluvista.
Miksauksen työkalut
Muita välttämättömiä prosessoreita työssä olivat Pro Toolsin oletus-EQ-prosessorit ja UA1176-kompressori, joita käytin lähes joka raidalla. Modulaatioefekteissä, kaiuissa, viiveissä ja filttereissä tässä materiaalissa loistivat AIR- ja Moog-prosessorit, jotka nekin ovat tulleet Pro Toolsin / Complete Production Toolkit 2:n mukana.
Master-raidan prosessoreita ovat joka kappaleessa miksauksen lopuksi lisätyt PSP VintageWarmer 2 -kompressori sekä Wavesin LinMB-monikaistakompressori ja L2-limitteri. Nämä ovat arvokkaita työkaluja jo sen takia, että ne kuormittavat koneen resursseja sen verran maltillisesti, että niitä voi käyttää master-raidoilla jo miksausvaiheessa. Master-prosessorien lisääminen jo mikauksen lopuksi on kätevää, koska se paljastaa miksausessa puutteita, jotka voi korjata samantien.
Seuraavassa EP:n tuotantoprosessia kuvaavassa blogissa käsittelen masteroinnin merkitystä nettijakeluun tähtäävässä tuotannossa ja kerron mitä hauskaa tapahtuu, kun päättää päivittää VST-prosessoreita Pro Tools -työasemassa kesken miksauksen. Etukäteisvihjeeksi: älä kokeile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti