Huomioita tee-se-itse-bändidemon tuottamisesta, osa 1

Kvartetiksi laajentunut fuusiomusiikkia suoltava orkesterimme Trout Qt päätti keikkabuukkauksia helpottamaan ja muuten vaan toimintaansa dokumentoidakseen tuottaa neljän kappaleen mittaisen promojulkaisun. Pelin henkeen kuuluu, että homma tehdään mahdollisimman pitkälle kustannustehokkaasti omin voimin. Kustannustehokkaasti, jos työkuluja ei lasketa.

Niinpä kokoonnuimme viime sunnuntaina treenikämpällemme Epämukavuustilaan äänittääksemme neljä originaalikappalettamme, multi-instrumentalisti Fredi Söderholmin polytonaalisen "Mrs. Shrink" -biisin, basisti-Kokkosen groovejamin "Les Paul" sekä allekirjoittaneen tahtilajikikkailut "Kuminakana" ja "Bully Sleaze". Äänityksessä meitä auttoi Timo "Proffa" Kivijärvi, koska kumina.orgin äänityksistä saamieni kokemusten perusteella äänittäminen ja soittaminen menestyksekkäästi yhtä aikaa on liian vaikeaa ja stressaavaa. Kiitämmekin nöyrästi Timoa vaivannäöstä ja laadukkaasta lopputuloksesta!

Rautaa rajalle

Äänityslaitteisto muodostui seuraavasta kompaktista kokoonpanosta:

- 2 x Zoom R16 -raituria (yhteensä 16 äänityskanavaa)
- Röde NT4 -stereomikki (rumpujen overhead)
- AKG D112 (basari)
- Shure SM57 (virveli alta)
- Beyerdynamic Opus 66 (virveli päältä)
- Röde NT2-A (perkkarit)
- Shure SM58 (foni ja huilu)
- Keyboardit DI Behringerin halpismikserin kautta
- Basso DI EBS HD350-vahvistimen kautta
- Kitara DI Palmerin passiivisella DI-boksilla sekä Sennheiser e906 -mikillä

Tarkoitus oli lisäksi äänittää tomit Ukko-mikeillä, räkkitomit ART MPA Gold -etuasteen kautta (lähinnä mikkien virransaannin vuoksi) ja lattiatomi yhteen Zoomin harvoista phantom-virtaisista XLR-tuloista. Tässä kohtaa törmäsinkin kokemuksen opetukseen nro 1: varmista ennen äänitystä, että kaikki laitteet varmasti saavat virtaa. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, ART-etuaste ei äänittäessä koskaan ollut päällä tai sen töpseli ei ollut seinässä. Kun äänittäessäkin keskittyy vain siihen, ettei klippausta esiinny liian kuumien signaalien takia, voi jäädä huomaamatta, että joillakin kanavilla mittarit eivät juuri heilahda. Asiaa ei helpota se, että niin halpoja kuin nuo Zoomit ovatkin, niin jos jokin niissä kaipaisi parannusta, niin juuri mittarit. Ne toimivat niin karkealla neljään lediin jaetulla skaalalla, ettei ole ihme, jos jotakin niistä jää lukematta ja sisäistämättä. Lisäksi ledit ovat himmeän oransseja, päivänvalossa vaikeasti havaittavia. Karu meininki.

Onneksemme tomiraitojen äänityksen epäonnistuminen ei ollut demoa lamaannuttava tekijä. Viiden mikin konfiguraatio (2 x OH, 2 x snare ja 1 x basari) on koeteltu ja monen ammattilaisenkin suosima mikrofonisetti (ei toki metallinmätkijöiden tai muiden massiivisten rumpusettien äänittäjien joukossa), jonka miksaaminen on miellyttävän helppoa ja joka säilyttää paljon rumpusetin luonnollisesta soundista. Tällainen lähestymistapa sopii jazziakin läheltä liippaavaan live-soitettuun musiikkiin erittäin hyvin.

Hyvin suunniteltu onnistuu helpommin

Mutta tästäkin virheestä pitää silti jälleen kerran ottaa oppia. Riittävästi ei voi korostaa tällaisessa kotikutoisessakin demoprojektissa perusteellisen suunnittelun merkitystä. Jos ei ole etukäteen miettinyt, mitä äänitetään, millä, milloin ja miten, ei yhden etuasteen virransaanti jää ainoaksi ongelmaksi. Jos et ole varautunut huolella, voit olla varma, että pari kriittistä kaapelia puuttuu, joku ei ole valmistellut osuuksiaan tai ei ole ajoissa paikalla ja viereisessä huoneessa treenaa lapsikuoro ja metallibändi yhteisesitystään koulun päättäjäisiin infernaalisella metelillä.

Soitimme jokaisesta biisistä kolme ottoa, koska olemme huomanneet, että ottojen määrän lisääminen ei lisää hyvien ottojen määrää. Ainakin itsellä huomio alkaa herpaantua jo kahden oton jälkeen, ja tekee mieli soittaa sekaan vitsikkäämpää tajunnanvirtaa, joka toimii livenä paremmin kuin taltioituna. Huumori on vaikea laji ja instrumentaalimusiikillinen huumori vielä vaikeampi. Huumorista puheenollen taltioimme em. biisien lisäksi hetken lapsena vapaan jamin "Tampere Jazz Happening". Koko hommaan meni hyvän valmistelun ansiosta vain 2,5 tuntia, poislukien edellisenä iltana tehty äänityslaitteiston pystytys.

Raakaa miksausta ja liikuttavaa yksimielisyyttä

Toin kunkin biisin otot omaan sessioonsa Pro Toolsissa. Tuomalla eri ottojen raidat peräjälkeen Pro Toolsiin pystyin tekemään raakamiksauksen tekemällä kunkin raidan kaikille otoille tasot, panoroinnin ja efektit kerralla. Tämä säästi valtavasti vaivaa, eikä yhden kappaleen kolmen oton miksaaminen bändijäsenten kuulemista varten vaatinut liikaa työtä. Toki tällainen raakamiksaus on varsin karkea ja epädynaaminen esim. automaation puuttuessa lähes kokonaan, mutta hyvin bändin jäsenet pystyivät valitsemaan suosikkiottonsa raakamiksien perusteella. Kiinnostavaa on, että kaikki bändin jäsenet olivat kaikista biiseistä samaa mieltä, ja jokaisesta biisistä toista ottoa pidettiin parhaana. Ensimmäisissä otoissa oli enemmän virheitä ja viimeisissä otoissa jo liian aikaisin sunnuntaina herätettyjen vanhojen kärttyisten ukkojen väsymistä.

Seuraavaksi vuorossa on valittujen ottojen miksaus, jonka jälkeen onkin aika palata asiaan ja blogata projektin etenemisestä.